Kirurgisten haavojen hoito ei lopu toimenpiteen päättymiseen
Onko paranemista mahdollista optimoida postoperatiivisilla sidostenvaihtokäytännöillä? Kirurgisten haavojen hoito ei lopu toimenpiteen päättymiseen. Menestyksekkäät hoitotulokset ovat osaltaan riippuvaisia haavojen postoperatiivisen hoidon onnistumisesta. Haavanhoitosidokset ovat tärkeä paranemiseen vaikuttava tekijä, sillä kirurgiset haavat ovat alttiita infektioille ja komplikaatioille.
Lataa konsensusdokumentti
Perinteiset sidostenvaihtokäytännöt, jotka painottavat sidosten vaihtamista aikataulun mukaan riippumatta siitä onko se tarpeellista, voivat häiritä haavojen paranemista. Ne saattavat hidastaa paranemista tai pysäyttää sen kokonaan, altistaa haavan kontaminaatiolle ja lisätä riskiä pinnallisesta leikkausalueen infektiosta. Postoperatiivisia sidostenvaihtokäytäntöjä on muutettava, jotta ne heijastavat lääketieteen uusinta kehitystä.
Kirurgisten haavojen hoidossa vallalla ovat perinteiset sidokset, jotka koostuvat tavallisesti kuitukankaasta, akryylisestä liimapinnasta ja imukykyisestä haavatyynystä. Sidosten imukyky on kuitenkin yleensä heikko, niissä ei ole suojaavia ominaisuuksia ja ne aiheuttavat usein kivuliaita ihovaurioita. Tämäntyyppisiä sidoksia on käytetty vuosikymmenten ajan, ja sidostenvaihtokäytännöt ovat usein vain seurausta syvälle juurtuneiden tapojen noudattamisesta. Käytännöksi muodostunut sidosten tiheä vaihtaminen, jota imukyvyltään heikkojen sidosten käyttö edellyttää, voi johtaa kontaminaatioriskiin, paranemisen häiriintymiseen ja hoitokustannusten kasvuun sidostenvaihtoon kuluvien materiaalien ja työajan vuoksi. Miltä tulevaisuuden postoperatiivisten sidostenvaihtokäytäntöjen sitten pitäisi näyttää? Millaisia vaatimuksia kirurgiselle haavasidokselle pitäisi asettaa?
Postoperatiivisten sidosten käyttöön liittyvät uudet protokollat tukevat ihanteellista paranemista
Kun kokeneet kirurgit kokoontuivat keskustelemaan postoperatiivisten sidosten käyttöön liittyvistä haasteista, he pohtivat monia kysymyksiä. Kokouksessa syntyneet johtopäätökset ilmestyivät hiljattain julkaisussa Kirurgisten haavojen hoito ja sidosten valinta: Päätelmiä kirurgien kansainvälisestä kokouksesta.
Ryhmä kirurgeja keskusteli kokouksessa haavan häiriintymättömästä paranemisesta ja sen merkityksestä akuuttien ja kroonisten haavojen hoidossa. Nykykäytäntöjen mukaiset rutiininomaiset sidostenvaihdot häiritsevät tarpeettomasti haavojen paranemista ja altistavat ne kontaminaatiolle.
Kirurgit olivat yhtä meiltä siitä, että postoperatiiviset sidokset vaihdetaan liian usein ja että haavojen jättäminen rauhaan on ihanteellista niiden paranemisen kannalta. Postoperatiiviset sidokset on vaihdettava kirurgien mukaan vasta sitten, kun sille on kliinisesti olennaisia syitä, joita ovat esimerkiksi
- sidoksen täyttyminen tai vuotaminen
- runsas verenvuoto
- epäily paikallisesta/systeemisestä infektiosta (esim. paikallinen kipu, punoitus tai turvotus haavassa)
- haavan mahdollinen avautuminen.
Muissa tapauksissa sidos jätetään paikalleen!
Osallistu webinaariin ”Näin käytät kirurgista sidosta – oikein ja väärin”
Potilaan toipumista tulee tarkastella alusta loppuun
Haavan häiriintymättömään paranemiseen liittyvien haasteiden yhteydessä on tärkeää tarkastella potilaan koko toipumisprosessia. Terveydenhuollon ammattilaisten pitää olla tietoisia häiriintymättömän paranemisen eduista ja arvioida paranemisen etenemistä, potilaan tilaa ja sidosten kuntoa hoidon jokaisessa vaiheessa. Heidän pitää ymmärtää ja sisäistää sidosten paikalleen jättämisen edut. Toinen häiriintymättömän paranemisen toteutumista edistävä asia on tietoisuuden lisääminen. Terveydenhuollon ammattilaisten on annettava potilaille tietoa asiasta, sen eduista sekä pystyttävä perustelemaan lähestymistapa potilaille.
Hoitohenkilöstön ja potilaiden tietoisuuden lisääminen käytännössä
Potilaan toipumisen tarkasteleminen kokonaisuutena ja häiriintymätöntä paranemista tukevien perustelujen ymmärtäminen ei riitä. Haavojen häiriintymättömän paranemisen toteuttaminen käytännössä ja potilaiden vakuuttaminen siitä, että se on paras käytäntö, vaatii
- toimintatapojen muuttamista ja uusien lähestymistapojen omaksumista
- arviointitapojen muuttamista
- tilanteen pohtimista eri näkökulmista.
Tarve pohtia tilannetta monesta eri näkökulmasta nousee esiin silloin, kun pitää arvioida, kannattaako potilaan haava jättää rauhaan vai ei. Houkutus tarkastaa kirurginen haava 24 tunnin jälkeen tavanomaisten sidostenvaihtokäytäntöjen mukaisesti on suuri. Silloin kannattaa kuitenkin pysähtyä pohtimaan seuraavia kysymyksiä:
- Miksi häiritä haavan paranemista ja altistaa se kontaminaatioriskille?
- Mitä ajattelet näkeväsi? Voit kuvitella etsiväsi merkkejä infektiosta, mutta ne ovat tavallisesti nähtävissä vasta useita päiviä kirurgisen toimenpiteen jälkeen. Haavassa 24 tunnin jälkeen näkyvän reaktion voi tulkita virheellisesti infektioksi, vaikka kyseessä on todennäköisemmin inflammaatiovaihe, eli kehon täysin normaali reaktio vaurioon.
- Kuinka usein ryhdyt toimiin näkemäsi perusteella? Vastaus kuuluu todennäköisesti ”harvoin” tai ”en koskaan”.
Merkityksellisten muutosten tekeminen edellyttää sitä, että terveydenhuollon ammattilaiset pohtivat näitä kysymyksiä käytännöistä ja materiaaleista ja alkavat muuttaa tottumuksiaan, toimintamallejaan ja ajattelutapojaan. Laajemmassa mittakaavassa se nojaa myös potilaiden tietoisuuden lisäämiseen ja odotusten muuttamiseen: heitä pitää auttaa ymmärtämään haavojen häiriintymättömän paranemisen tärkeys.
Osallistu webinaariin ”Näin käytät kirurgista sidosta – oikein ja väärin”
Ihanteelliset postoperatiiviset sidostenvaihtokäytännöt
Millaisia hyvät sidostenvaihtokäytännöt sitten ovat? World Union of Wound Healing Societies (WUWHS) kiteyttää ydinajatuksen seuraavasti: käytä sidosta, jonka voi jättää paikalleen pitkäksi aikaa. Nykyiset sidostenvaihtokäytännöt perustuvat suurelta osin rutiineihin, rituaaleihin ja tapoihin. Tällöin asiat tapahtuvat määrätyn aikataulun mukaisesti ja rituaalinomaisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sidokset vaihdettaisiin oikealla hetkellä, kun se on kliinisesti tarpeen. WUWHS:n suositus pitkäkestoisempien sidosten käytöstä tukee
- sidosten vaihtoa vasta sitten, kun se on kliinisesti tarpeen
- haavojen häiriintymätöntä paranemista.
Sidosten vaihtamiseen liittyvät käytännöt ja mieltymykset vaihtelevat. Asiantuntijaryhmä oli kuitenkin yhtä mieltä haavojen häiriintymättömän paranemisen tärkeydestä ja siitä, että se on helpompi saavuttaa vähentämällä rituaalinomaisiin sidostenvaihtokäytäntöihin turvautumista. Rituaalinomaiset sidosten vaihdot ovat haavanhoidossa laajalle levinneitä, mutta ongelmallisia, sillä ne syrjäyttävät potilaiden yksilölliset tarpeet ja toiveet. Tämä koskee erityisesti kirurgisia haavoja, joiden hoidossa saatetaan noudattaa tiukkoja protokollia potilaiden yksilöllisiä kliinisiä tarpeita huomioimatta. Kirurgisten haavojen hoitoon liittyy erityisiä haasteita. Siinä on otettava huomioon
- yksilölliset tarpeet ja toiveet
- haava, sen tyyppi ja kunto
- oikeanlaisen sidoksen valinta, koska pitkäkestoiset sidokset on tarkoitus jättää paikalleen moneksi päiväksi.
Käytäntöjen muuttamisen lisäksi tarvitaan myös ajattelutapojen muutosta, jotta haavojen häiriintymätöntä paranemista aletaan priorisoida postoperatiivisessa hoidossa. Muutoksen ajattelutavassa voi käynnistää pohtimalla kysymyksiä vanhoista käytännöistä ja siitä, mitä ajattelet nykyisin terveydenhuollon ammattilaisena, kun harkitset mahdollisesti tarpeetonta sidoksen vaihtoa vanhojen käytäntöjen pohjalta:
- Millaisia sidostenvaihtokäytännöt ovat?
- Kuinka usein olet ryhtynyt toimiin postoperatiivisen tarkastuksen havaintojen perusteella?
- Havaitsitko merkkejä siitä, että kaikki ei ole kunnossa (toimitko aiemman kokemuksen vai pelkästään käytäntöjen perusteella)?
- Mikä rooli sidoksilla – ja häiriöttömällä paranemisella – on leikkausalueen infektioiden vähentämisessä?
- Voiko sidoksen vaihto kasvattaa kontaminaatioriskiä?
Kun sidosten vaihtoa koskevaan päätöksentekoon saadaan faktapohjaisia perusteita ja käyttöön otetaan uusia käytäntöjä ja sopivia materiaaleja pitkäkestoisten postoperatiivisten sidosten muodossa, haavojen häiriöttömästä paranemisesta tulee mahdollista. Se auttaa pienentämään kustannuksia – ja mikä tärkeintä – parantamaan hoitotuloksia.